Mihin menet keskusta?
Ehdokkaat ja kampanjakoneisto teki valtavan urakan. Hyvää analyysiä täällä. Haaveilen oppositiosta kasvavassa keskustaliikkeestä, jota Annika Saarikko vetää, raikastaa ja sparrailee meidän puolueen johtajana. Annikalle täysi tuki. Tästä alkaa kepulainen räsymattojen tuuletus ja keskustan remontointi. Se vaatii työtä ja keskustelua!
Talousvaaleissa oli meillä outo asemoituminen. "Asianhoitaja ja hallinnoija keskusta" ilmoitti, että on valmis leikkaamaan ja kaikesta. Myös siitä koulutuksesta. Se oli outo veto. Vaaliohjelma oli niin kaikille kaikkea ja aika vakavan hallinnoivan tylsässä muodossa. Se oli ihan outo valinta ja meiltä moka. Me paasataan alueellisesta opintolainahyvityksen kokeilusta, mutta ei laiteta sitä omaan vaaliohjelmaan? Keskustan viestin olisi kuulunut hei olla, että joo leikkauksia, mutta ei leikkauksia maakuntien tiestöön, ei kyläkouluihin tai ei maakuntien korkeakouluille tai ei leikkauksia lapsiperheille. Näin olisi tuotu ne omat arvot esiin talouspoliittiseen keskusteluun? Näissä vaaleissa se oma leipä-lämpöö-lähipalveluita, se kepulainen ruisleipäpolitiikka oli turvallinen valinta. Vai jäikö se laimeaksi toisteluksi? Tapahtuuko kepun teltalla tai somessa jotain koukuttavan kiinnostaa, että tämänpä haluan nähdä? No harvoin. Kiireisten ihmisten arjessa ja some-tulvan keskellä pitää olla ripaus räväkkyyttä ja tunnetta. Persut sai esiin sitä ja tunnetta oli. Meidänkin olisi pitänyt saada. Tätä odotan oppositioajalta.
Arvoille on tilausta, puoluekoneiston kyky tuoda niitä tempauksilla, kampanjoilla ja avauksina on takkuinen. Kyläkentällä liikkuvana tuo kepulainen jankkaus "aluepoltiikka jee jee ja postinumerosta riippumatta koko Suomi jaadi jaadi" on niin jo kuultu ja nähty. On puhuttava aluepolitiikasta, mutta arjen asioilla. Nyt iskee muuten maakuntien suomalaisiin ja liikkuvien äänestäjien porukkaan, kun puhuukin eri termein ja hakee siihen vähän tunnetta: Onko se oikein, että viimeiset kyläkoulut lakkautetaan ja muksut on 1000 oppilaan koulussa ja 50km päässä kotoa? Kuka puolustaa maaseudun mopopoikia? Kuka pitää huolen kylämummoista? Onko se oikein, että nuoret naiset uhkaavat synnyttää penkkaan tai ambulanssiin, kun sote-palveluja sinipunahallituksessa keskitetään? Kunnan päikkypaikat on täynnä ja kotihoidontukea leikataan, miten nuori äiti tässä pärjää? Monella pienyrittäjällä on takkusen vaikeaa, miten autamme yli siitä? Näihin kun keskustasta annetaan vastauksia. Ja tuodaan näitä tunteita tai tärppejä tai avauksia esiin. Oppositio on aikaa pohtia ja intoa rakentaa uutta. Sinnepä siis!
keväisin terveisin,
Aleksi